Rintamamiestalon tarina
Tämä tarina kertoo Niemisen suvun rintamamiestalosta. Tämä talo seisoo vanhan metsän reunalla, jossa koivut kohisevat ja männyt humisevat tuulessa. Talon punamultaiset seinät kertovat tarinaa menneistä ajoista, ja sen ikkunoista avautuu näkymä vehreille niityille ja humisevaan mäntymetsään.
Tämän talon rakensi Niilo Nieminen, palattuaan toisesta maailmansodasta. Maahan tarvittiin nopeasti uusia asuntoja sodasta palanneille sotilaille ja heidän perheilleen. Talon puunattu eteinen toivotti tervetulleeksi kaikki, jotka astuivat sen ovesta sisään. Eteisessä riippui vanha perintökello, jonka tikitys toi rauhan ja turvallisuuden tunnetta jokaiselle tulijalle.
Talon sisällä leijui kodikas tunnelma, joka sai jokaisen vieraan tuntemaan olonsa kotoisaksi. Vanha takka oli keskipiste, jonka ääreen perhe kokoontui lämmittelemään ja kertomaan päivän tapahtumista. Takassa rätisivät puut, luoden tunnelmaa ja lämpöä ympärilleen, savupiipusta kohosi savua taivaalle kuin rauhanmerkiksi.
Keittiössä tuoksui usein tuore leipä ja kahvi, jotka olivat aina valmiina vieraita varten. Keittiön pöydän ääressä istuttiin yhdessä ja nautittiin yksinkertaisista iloista: hyvästä ruuasta, lämpimästä seurasta ja sydämellisistä keskusteluista. Talossa oli aina tilaa niille, jotka tarvitsivat suojaa ja seuraa.
Rintamamiestalon ympärillä oli pieni puutarha, jossa kukat kukkivat ja vihannekset kypsyivät. Puutarhassa työskentely oli isännän ja emännän yhteinen harrastus, ja siellä vietettiin monta tuntia yhdessä istuen ja maata käännellen. Puutarha oli kuin pieni keidas, jossa arjen kiireet unohtuivat ja mieli lepäsi.
Niemisten talo oli enemmän kuin vain talo. Se oli paikka, jossa rakkaus ja välittäminen loistivat läpi jokaisen seinän ja ikkunan. Talo oli paikka, joka säilytti historian ja siellä kerrotut tarinat tuleville sukupolville.
Niemisen suku kasvoi ja talo jatkoi elämäänsä lämpimänä ja vieraanvaraisena. Eräänä päivänä talon elämä löysi kirjoittajansa ja sen tarina päätyi ansaitusti kirjan kansien väliin.
- TEKSTIÄ.FI